Viktor Sala, Jalin hoitaja

[Viktor]

viktor pahoittelee että siitä tuli näin kamalasti tekstiä, hyi hitto



16 (s. 7. joulukuuta 2004) / lukion toisella luma-linjalla / biseksuaali
aloittanut Jalin hoitajana lokakuussa 2021

"Need a boy who can cuddle with me all night, keep me warm, love me long, be my sunlight."

Väinö Viktor Sala ei ole kertonut kellekkään, ettei Viktor ole hänen etunimensä. Muutama kaveri saattaa käyttää sitä valttikorttina pojan äidin kutsuttua Viktoria nimellä kavereiden ollessa paikalla, mutta muuten Väinö Salaa ei tunne kukaan. Ei ole tuntenut nuoren 16 ikävuodesta niinä, joina hän on itse ollut kyvykäs toteamaan, ettei Väinö vain soinnu hänen imagoonsa. Väinö on luokan vässykkä ja liian lempeä.

Viktor ei ole vässykkä. Ei myöskään liian lempeä. Ainakaan ulospäin. Päällisin puolin nuori on se, jota ei viitsiä katsoa silmiin koska hymyjä ei usein tuntemattomille tipu (jos tuntemattomalla ei ole koiraa...), se joka ei kovin usein tee ensimmäistä liikettä tutustumisen suuntaan, se joka ei vaan jaksa olla sosiaalinen jos ympärillä ei ole se tuttu porukka. Mutta rakkaudellahan ne kukatkin loppupeleissä kukkivat: mitä lähemmälle pääsee, sitä enemmän voi aistia kuinka toinen on oikeasti vailla läheisyyttä sekä varmuutta luottamuksesta ja pysyvyydestä. Isosisko tietää että perheen keskimmäinen on herkkä ja purkaa sen yksin ollessaan - ehkä Viktor ei patoa tunteitaan sisälleen, mutta ei se silti niitä osaa käsitellä oikein. Koppa kaljaa ja matkakaijutin lähimmällä rannalla (tai jonkun kellarissa) on suosittu tapa paeta tunteita kun niitä ei vain jaksa puida. Jos Viktor asuisi maalla, puiden pilkkominen olisi se aktiviteetti joka olisi kovassa käytössä - kaupungissa joutuu tyytymään kivien heittelyyn ja säkin paiskomiseen autotallissa.

Viktor sopii täydellisesti introvertin wikipediakuvaukseen: kavereita ei koulussa ole koskaan turhan paljoa koska Viktor ei vain jaksa tutustua, bilettämään ei lähdetä oma-aloitteisesti. Nykyään Salan parhaita ystäviä ei enää edes yllätä se, että nuori täytyy raahata ja mankua mukaan rinnakkaisluokan Soffen luokse. Kyllä Viktorin saa aina lopulta mukaan koska ei se jaksa istua kotonakaan kuuntelemassa äitiä ja sen uutta miestä, mutta jos ei ole ennen nuoren kanssa jutellut, ei välttämättä osaa mennä läpi niistä kylmistä negatiivista vastauksista.

Soffen, olevinaan kuuman ja hurmaavan tytön, luona Viktor ei paljoa osallistu turhanpäiväiseen jutteluun tai tanssimaan. Muutama peli seurapelejä ja Salan löytää istumasta reunassa loppuillan, tarkkailemasta ihmisiä ja ehkä keskustelemasta jonkun tutun kanssa (jos ihminen ei juuri tänä iltana vie hirveästi nuoren energioita). Viktor on kyllä omalla tavallaan helposti lähestyttävä ihminen eikä hän työnnä ihmisiä pois, mutta on parempi jos aloite tulee tutustujalta, ei Viktorilta.

"Mr. here to stay, mr. looked me in the eye and told me you would never go away - how's your heart after breakin' mine?"

Ymmärrys siitä, että Viktor on oikeastaan lahjakas matemaattisissa aineissa, oli sokaista Salan isän onnesta. Jonkinlaista bisnestä pyörittävä (Viktor ei ole ollut kiinnostunut selvittämään mitä firma oikeasti tekee) mies sai alkaa kaavailemaan keskimmäisestä lapsestaan, ainoasta pojastaan, yritykselleen jatkajaa. Ja sitä tuo sitten tekikin kaikki ne vuodet hyvin ahkerasti siihen saakka, kunnes sormukset riisuttiin nimettömistä ja perhe jakautui kahtia. Viktor oli eron aikaan vasta aloittanut yläkoulun Espoossa, ja vaikka isän valitsema matematiikkapainotteinen ryhmä ei nuorta vielä tässä vaiheessa kiinnostanutkaan, kävi Sala peruskoulun loppuun samassa koulussa. Innostus ja mielenkiinto käyttää luojan luomia opiskelulahjoja oli kuitenkin juurta jaksain kasvattanut itsensä nuoreen kiinni jatko-opintoihin hakiessa, ja sekä opettajan että opinto-ohjaajan suosittelema luonnontieteellis-matemaattinen linja espoolaisessa lukiossa vastaanottikin Viktorin hakemuksen keväällä 2019. Nuoren on tarkoitus kirjoittaa ylioppilaaksi syksyllä 2023.

Viktor pitää äidistään. Äiti on lämmin ja ymmärtäväinen, ja Viktorin silmissä todella vahva. Yksi asia, jota nuori ei tule koskaan häpeämään, on se, kuinka ylpeä hän naisesta on. Isä haisee kylmältä käteiseltä ja viskiltä, piilottelee varmaan vieläkin pulvereita työpöytänsä laatikoissa "miesten iltoja" varten. Alamäki oli ollut pitkä, se oli alkanut tavoista jolla hän kohteli naista, jota joskus jumaloi ja palvoi. Henkisesti satuttavat sanat olivat yhtä läsnä kuin piparien tuoksu jouluna keittiössä. Ensin sitä piiloteltiin perheen jälkikasvulta, mutta jossakin kohtaa se oli välttämätön paha jota ei voinut väistää työntäessään painavan etuoven auki koulun jälkeen. Jos isä ei ollut kotona ja ovelle ei kuullut riitelyä, saattoi kuulla äidin keittiössä laittamassa ruokaa ja kattamassa pöytää neljälle, koska isä ei tulisi taaskaan kotiin päivälliselle. Nykyään Viktor rakastaa katsoa hymyä äitinsä huulilla, kun tämä pyörii keittiössä pelkästään rakkaudesta kokkaamiseen. Töiden jälkeen tekemässä puuhaa, josta on aina nauttinut.

Kaikki kulminoitui siihen yhteen syksyiseen viikonlopun päivään, kun isä saapui toimistolta pöytään olevinaan täysin selvänä. Se oli ensimmäinen kerta, kun kukaan muu perheestä kuin äiti näki isän nauttineena jotakin alkoholia vahvempaa, ja äiti päätti siinä hetkessä, että jos se hänestä olisi kiinni, se jäisi myös lasten viimeiseksi. Päätöksestä syntyi huutoa, sanallista sotaa, Viktor ja Ursula kerääntyneinä kuusi vuotta vanhemman Elisabetin huoneeseen katsomaan Salkkareita. Mutta loppupeleissä kolkon moderni talo, turhan iso viisihenkiselle perheelle, tyhjentyi. Nyt kotona on värikkäitä koristetyynyjä, tummanvihreä samettisohva, kaikki vähän ei niin yhteensopivaa. Paritalon puolikkaassa neljä makuuhuonetta, olo- ja ruokailuhuone yhdessä, keltaseinäinen vessa, keittiö turkooseine koristelaattoineen. Autotallissa nyrkkeilysäkki ja takapihalla ruohoa, jota ei käydä tasoittamassa viikon välein. Isä yrittää ottaa yhteyttä ja onkin välillä tekemisissä Ursulan kanssa, koittaa lahjoa Viktoria rahoillaan - rahat kyllä kelpaavat mutta mies itsessään ei. Mies joka ei nähnyt lapsiaan lapsina, ei ollut kotona, jätti aukon joka kaipaa sitä huolenpitoa mitä ei koskaan isältään Viktor saanut.

Elisabet, perheen vanhin lapsi, otti ja muutti Ouluun opiskelemaan yliopistoon (ja ehkä vähän poikaystävän perässä). Nyt Viktorin kanssa jälkikasvun roolia kotona edustaa vain tanssista kiinnostunut, viisi vuotta nuorempi Ursula. Ursula on ihan mukava, ainakin välillä. Mutta koska Viktor on teini ja Ursula ärsyttävässä iässä, ei sisaruksilla aina mene yhteiselo täysin käsi kädessä. 

Uusimpana lisäyksenä perheeseen, siis ihan oikeasti perheeseen, tuli Matti. Ja valkoinen länsiylämaanterrieri Sumppi. Äiti on onnellinen Matin kanssa ja on mies myös mukava muillekin. Sellainen luonteeltaan lempeää nallekarhua muistuttava hahmo, joka pitelee äidin valtavaa, kiharaa hiuspehkoa, jos äiti on oksennustaudissa. Matin Viktor on päättänyt pitää.

"As I'm sinking I relive the story, glitter comes off battered and blue, but I gotta go on."

Pituutensa puolesta Viktor sopisi koripalloilijaksi, mutta atleettisen näköistä tästä ei muuten kyllä saa. Pitkät jalat ovat hontelot kirahvinkoivet ja vaikka nuori onkin suhteellisen hyvässä kunnossa, sitä ei välttämättä päälle päin ainakaan lihaksien perusteella näe. Käsivarret ovat ihan samaa pitkää mutta hoikkaa mallia ja farkkuja on vaikea löytää suhteellisen kapean lantion vuoksi.

Äidiltä perintönä pojalla on tummanruskeat silmät sekä komea, musta kiharapehko - ärsyttävä kiharapehko, joka ei pysy aisoissa ja valuu silmille. Koska Viktor ei käytä lippiksiä (hyi hitto t. Viktor), saattaa tukan nähdä vedettynä pinneillä otsalta tai jonkinlaisella ponilenkillä tehdyllä virityksellä. Pipojakin Sala käyttää, mutta ei usein siihen tarkoitukseen, että hiukset saisi silmien edestä. 

Googlettamalla soft boy style löytää hyvin paljon vaatteita ja yhdistelmiä, joita Viktor voisi päälleen pukea. Muuten nuori kuvailisi ainakin itse tyyliään rennoksi: yritetään näyttää hyvältä mahdollisimman vähällä vaivalla. Viktor suosii isoja huppareita, college- ja t-paitoja sekä neuleliivejä, suoralahkeisia farkkuja ja muita housuja ja jos oikein villiksi heittäydytään niin päällä voidaan nähdä värikkäitä ja kuviollisia kauluspaitoja. Viktor on kerännyt kaappinsa hävettävän täyteen vaatteita ja erilaisia, värikkäitä kenkiä, joiden lisäksi nuori kokee tarpeelliseksi omistaa useita koruja, monesti sekä kultaisena että hopeisena. Ketju kaulassa, pari sormusta sormissa ja jonkinlaiset killuttimet korvissa on asia, jota ilman ei voi poistua kotoa.