|
Post by Malin on Oct 15, 2021 17:36:57 GMT
Hoitajahaku Haluat siis hoitajaksi? Hae siis täällä! Ensimmäisenä tutustu tarkasti hevosiimme. Hevosen täytyy olla kiinnostava ja inspiroiva, jotta siitä jaksaa kirjoittaa. Mieti, minkälainen luonne kiinnostaa sinua eniten ja jaksatko hoitaa kyseistä hevosta pidempääkin, löytyykö siitä potentiaalia useisiin tarinoihin. Mikäli mieluinen hevonen löytyy, olet valmis liittymään hoitajakaartiin. Jos hevosen kohdalla hevoslistauksessa ei lue hoitajaa, sillä ei sellaista vielä ole. Olethan lukenut tarkasti hoitamisesta Stall Lejondalista täältä? Suunnittele myös omasta hoitajapersoonastasi inspiroiva. Meillä voit hankkia itsellesi alter egon, joka voi olla mitä vain tahdot. Päästä siis luovuutesi valloilleen: vot olla kuka tahansa. Vain taivas on rajana. Toivomme kuitenkin realistisia hahmoja realistisilla nimillä. Inspiroivaa hahmoa suunnitellessasi voit jo vilkaista hoitajille luotavien kaappien ohjeen, josta löytyy perinteisiä kohtia. Hoitajahakemuksesi voi olla vapaamuotoinen, kunhan siinä esiintyvät seuraavat asiat: nimesi, ikäsi, hevonen jota haluat hoitaa, sähköpostiosoitteesi, miksi haluat hoitaa tätä hevosta ja pieni esittely itsestäsi.
|
|
|
Post by Ida-Sofia on Oct 17, 2021 23:00:29 GMT
Raha ei aina tuo onnellisuutta. Sen tietää Ida-Sofia Ravander, vanhan porvarissuvun perheen keskimmäinen tytär, joka on koko elämänsä ajan ollut väliinputoaja -- paitsi vanhempiensa mielestä. Ja miten voisikaan olla näillä lähtökohdilla? Harrastuksia on nuoren elämän aikana ollut niin monia, etteivät kahden käden sormet riitä, ja merkkivaatteitakin on saanut shoppailla pappa betalar -taktiikalla niin, että koulukaverit kihisevät kateudesta. Kuitenkin isosiskon golf-menestyksen ja pikkusiskon orastavan kilpavoimistelu-uran rinnalla Ida-Sofian ratsastusharrastus on näyttänyt vanhempiensa silmissä vähintäänkin turhanpäiväiseltä ja auttamattoman keskinkertaiselta. Se on kuitenkin toistaiseksi saanut jatkua, ”kunhan tasoitus pysyy alle viidentoista”. Ida-Sofia on nuori lukiolainen, joka on kovan ulkokuorensa alla paljon haavoittuvampi ja herkempi kuin antaa olettaa. Ida-Sofia elää muiden hyväksynnästä, jota se tavoittelee silloin tällöin valitettavasti myös vähän kyseenalaisin keinoin. Nuori, naiivi tyttö on auttamattoman vietävissä, eikä varmasti ui metriäkään vastavirtaan kaveriporukkaansa nähden. Jos suosio saavutetaan tekemällä jotain itselleen epätyypillistä, niin sitten niin tehdään -- eikä Ida-Sofia taida vielä edes aivan tietää, kuka tai millainen hän on, tai haluaa olla pohjimmiltaan. Ylimalkainen miellyttämisenhalu ja epätoivoiset yritykset ”kuulua joukkoon” ikävä kyllä myös vievät tytön ajoittain ongelmiin, eikä kasvukivuilta voi välttyä. Ratsastajana Ida-Sofia on paljon keskinkertaisempi kuin tahtoisi olla. Se on kulkenut tunneilla pikkutytöstä saakka, mutta muiden moninaisten harrastusten vuoksi Ida-Sofian ratsastajanuraa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa tavoitteelliseksi. Tällä hetkellä Ida-Sofian taso on jotain helpon B:n ja A:n väliltä painottuen kouluratsastukseen, ja hän tuskailee kehityskäyränsä tasaisuutta asettaen jatkuvasti aivan liian kovia tavoitteita itselleen. Vanhemmiten osa harrastuksista on jäänyt pois, ja aikaa tallilla kulkemiseen on nykyisin enemmän -- samalle paikkakunnalle avautunut, hyvätasoinen ratsastuskoulukin näytti Ida-Sofian silmissä silkalta mahdollisuudelta. Aika näyttää, antaako hevosharrastus Ida-Sofialle vielä jotain enemmän -- tai tämän vanhemmille, jotka eivät toistaiseksi välitä tyttärensä hevostelusta tuon taivaallista. Salaa Ida-Sofia haaveilee tavoitteellisemmasta valmentautumisesta, sekä vähintään vuokra- tai mieluummin jopa omasta hevosesta, mikä lieneekin osasyy hoitajaksi hakemiseen. Ida-Sofia hakee hoitajaksi Rosalle, joka on muotoutunut sen suosikiksi heti ensimmäisistä ratsastustunneista lähtien. Rosan kanssa hän tuntee olonsa itsevarmaksi ja saa onnistumisen tunteita, vaikka kavereiden mielestä kaikki opettajan antamat kehut ovatkin puhtaasti hevosen osaamisen aikaansaannosta. Soraäänistä huolimatta Ida-Sofia haluaa kuitenkin ottaa seuraavan askeleen hevosharrastuksessaan ja lisätä hieman vastuuta hoitajaksi ryhtymällä, sekä tietystikin kehittää suhdettaan kauniiseen kimoon suosikkitammaansa. Ruudun takana -esittelyn jätän lyhykäiseksi, sanotaanko että oon aika intsinä tästä hahmosta vuosien omalla tallilla rinkir...piileskelyn jälkeen
|
|
|
Post by Malin on Oct 18, 2021 19:37:55 GMT
|
|
|
Post by Victoria on Oct 18, 2021 19:44:52 GMT
Von Schützelcreutz -- sukunimi on 14-vuotiaan Victorian valttikortti ja tie onneen. Se tuo jokaiselle mielikuvan vähintään kartanossa asuvasta, joka päivä uusissa vaatteissa kulkevasta oman elämänsä prinsessasta, vaikka todellisuus saattaa olla tiskivuoren täyttämässä keittiössä suoraan kattilasta nautittu makaroniateria, ilman ketsuppia. Sitä puolta elämästään Victoria ei anna kenenkään nähdä, sillä Kirkkonummella asuvien ystäviensä ympäröimänä se on oppinut jo pienenä vetämään lavasteet esiin ja ylläpitämään showta.
Victoria ei asu Kirkkonummella, vaan Espoon Suvelassa, kaupungin tarjoamassa vuokrakaksiossa kahdestaan isänsä kanssa. Rahaa niillä ei ole ikinä ollut, mutta ratsastusharrastus onnistuttiin kustantamaan tekemällä monituisia ylityötunteja rakennustyömaalla. Sitten tulivat piinaavat selkävaivat, tuli sairaseläke -- eikä rahaa ollut enää sitäkään vähää.
Esteratsastus on ollut Victorian intohimo siitä asti, kun se ylitti ensimmäisen maapuominsa suosikkishetlanninponinsa kanssa. Kun hevosharrastuksen jatkaminen alkoi isän työtilanteen takia olla vaakalaudalla, päättäväinen tyttö alkoi paiskia itse töitä jatkaakseen -- ja pitääkseen vakuuttavasti mielikuvaa varakkuudesta yllä. Kun Victoria sanoo olevansa sukutapaamisessa kesähuvilalla, veneajelulla tai golfaamassa, sen löytää viheriöitä varmemmin moppi kädessä siivoamassa neuloja ja ruumiineritteitä suvelalaisten kerrostalojen rappukäytävistä.
Victoria on siis todella tottunut tekemään töitä unelmiensa eteen, ja se näkyy myös hänen ratsastusurallaan. Pääkaupunkiseudun parhaaksi ratsastuskouluksi tituleeratun paikan avajaisten jälkeen tyttö nappasi itselleen saman tien vakiotuntipaikan, imee pesusienen lailla kaiken irti jokaisesta tunnista ja valmennuksesta ja haaveilee palavasti Lejondalin kisatiimissä edustamisesta. Lejondalissa Victorian lempiponi (pun intended) on Korppu, jonka hoitajanpestiä se myös havittelee. Hitaasti lämpeävä, pieni kimotamma on omalla tavallaan melko haastava, mutta saumattoman yhteisymmärryksen löytäminen sen kanssa ei ole Victorian mielestä lainkaan mahdoton tavoite.
|
|
|
Post by Malin on Oct 18, 2021 19:49:17 GMT
|
|
|
Post by Charlotte on Oct 19, 2021 10:19:30 GMT
Charlotte Fanny Mathilde Åqvist on juuri sellainen, kuin nimi antaa ymmärtää: lempinimeä Lotte totteleva suomenruotsalainen isin prinsessa on juuri sitä kuuluisaa bättre folkia. Purjevene? Check. Kartanomainen omakotitalo? Check. Lukion ykköstä käyvä Lotte tuntuukin täyttävän jokaisen suomenruotsalaisuuden stereotypian vaaleita hiuksia, sinisiä silmiä ja kesäisin pisamiin taipuvaa ihoa myöten.
Ainoana lapsena Lotte on tottunut jakamattomaan huomioon, ja perheen prinsessana paistatteleva tyttö onkin aina saanut haluamansa, keinoja kaihtamatta. Uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan keinoin muita tahtoonsa taivutteleva Lotte hallitsee juonittelun ja manipuloinnin jalon taidon, ja johtajaluonteena hän luotsaa muita lukiolaisia monarkistin itsevaltiaan ottein. Viattomat kasvonpiirteet ja enkelimäiset kutrit nimittäin hämäävät, sillä sädekehän sijaan tämän tytön päästä pilkistävät pienet pirun sarvet. Lotte ei kuitenkaan ole tyhmä: hän osaa esittää kiltin tytön rooliaan lähes Oscarin veroisesti miellyttämällä juuri oikeita ihmisiä, pompotellen samalla ikätovereitaan juuri kuten lystää. Sillä kukapa uskoisi, että hurmaava kympin tyttö olisi kaiken pahan alku ja juuri?
Siitä huolimatta, että isin pikku prinsessa saa kaiken muun kuin sormia napsauttamalla, ovat Loten vanhemmat olleet yhdessä asiassa ehdottoman tiukkoja: omaa hevosta ei tule, ennen kuin hän pystyy todistamaan olevansa siihen valmis. Isä Åqvistin tahdosta Lotte kärrättiinkin huipputason ratsastuskouluun, jotta hän voisi treenata monipuolisesti erilaisilla hevosilla ennen siirtymistä oman hevosen kanssa kilpailemiseen. Niinpä tytön silmissä siintääkin tasan yksi tavoite: paikka Lejondalin kisatiimissä, ja siitä hän on valmis taistelemaan kynsin ja hampain. Esteratsastajana Loten suosikkihevoseksi tallin ratsuista on muodostunut Prada, Lejondalin kruununjalokivi (ainakin mikäli Lotelta itseltään kysytään), jonka hoitajaksi tyttö nyt havitteleekin. Tasokas, herkkä tamma vaatii ratsastajaltaan ymmärrystä ja vakautta, ja onkin omiaan opettamaan Lotelle ratsastuksen saloja.
|
|
|
Post by Malin on Oct 19, 2021 14:43:23 GMT
|
|
|
Post by Viktor on Oct 19, 2021 16:28:26 GMT
Väinö Viktor Sala ei ole kertonut kellekkään, ettei Viktor ole hänen etunimensä. Muutama kaveri saattaa käyttää sitä valttikorttina pojan äidin kutsuttua Viktoria nimellä kavereiden ollessa paikalla, mutta muuten Väinö Salaa ei tunne kukaan. Ei ole tuntenut nuoren 16 ikävuodesta niinä, joina hän on itse ollut kyvykäs toteamaan, ettei Väinö vain soinnu hänen imagoonsa. Väinö on luokan vässykkä ja liian lempeä.
Ja Viktorhan ei kenellekkään kerro myöskään sitä, että jos jostakin syystä päätyy olemaan läheinen pojan kanssa, saattaa myös hänestä kuoriutua lempeä. Ei välttämättä vässykkä, mutta herkkä ja rakkautta sekä hellyyttä itseensä imevä nuori, joka osaa kohdella ihmisiä oikein.
Viktor sopii täydellisesti introvertin wikipediakuvaukseen: kavereita ei koulussa ole koskaan turhan paljoa koska Viktor ei vain jaksa tutustua, bilettämään ei lähdetä oma-aloitteisesti. Nykyään Salan parhaita ystäviä ei enää edes yllätä se, että nuori täytyy raahata ja mankua mukaan rinnakkaisluokan Soffen luokse. Kyllä Viktorin saa aina lopulta mukaan koska ei se jaksa istua kotonakaan kuuntelemassa äitiä ja sen uutta miestä, mutta jos ei ole ennen nuoren kanssa jutellut, ei välttämättä osaa mennä läpi niistä kylmistä negatiivista vastauksista.
Soffen, olevinaan kuuman ja hurmaavan tytön, luona Viktor ei paljoa osallistu turhanpäiväiseen jutteluun tai tanssimaan. Muutama peli seurapelejä ja Salan löytää istumasta reunassa loppuillan, tarkkailemasta ihmisiä ja ehkä keskustelemasta jonkun tutun kanssa (jos ihminen ei juuri tänä iltana vie hirveästi nuoren energioita).
Ymmärrys siitä, että Viktor on oikeastaan lahjakas matemaattisissa aineissa, oli sokaista Salan isän onnesta. Jonkinlaista bisnestä pyörittävä (Viktor ei ole ollut kiinnostunut selvittämään mitä firma oikeasti tekee) mies sai alkaa kaavailemaan keskimmäisestä lapsestaan, ainoasta pojastaan, yritykselleen jatkajaa. Ja sitä tuo sitten tekikin kaikki ne vuodet hyvin ahkerasti siihen saakka, kunnes sormukset riisuttiin nimettömistä ja perhe jakautui kahtia painavien syiden vuoksi. Viktor, viisi vuotta nuorempi Ursula sekä kuusi vuotta vanhempi Elisabet, joka vielä tuolloin asui kotona, muuttivat Espoon lapsuusmaisemista äitinsä perässä Kirkkonummelle, ja asettuivat taloksi suurikokoiseen paritalonpuolikkaaseen. Eihän tuo kirjavine tekstiileineen ja keltaisine vessoineen muistuta lainkaan kolkkoa, liian isoa ja aivan liian siistin valkoista omakotitaloa, jossa lapset kasvoivat, mutta ehkä puolen vuoden päästä muutosta harmiksi vaihtui “hyvä ettei muistuta sitä”ksi.
Viktor oli Kirkkonummelle muuton aikaan vasta juuri aloittanut yläkoulun, ja vaikka isän valitsema matematiikkapainotteinen ryhmä ei nuorta vielä tässä vaiheessa kiinnostanutkaan, kävi Sala peruskoulun loppuun Espoossa. Innostus ja mielenkiinto käyttää luojan luomia opiskelulahjoja oli kuitenkin juurta jaksain kasvattanut itsensä nuoreen kiinni jatko-opintoihin hakiessa, ja sekä opettajan että opinto-ohjaajan suosittelema luonnontieteellis-matemaattinen linja espoolaisessa lukiossa vastaanottikin Viktorin hakemuksen keväällä 2019. Nuoren on tarkoitus kirjoittaa ylioppilaaksi syksyllä 2022 ja onkin tällä hetkellä keskellä pahinta luku-urakkaa suorittaen paria kurssia siinä sivussa. Onko parempaa aikaa ottaa mukaan vielä hevosharrastus?
Jos Viktorilta kysytään, Viktor päätyi tallille vain katselemaan ja kuulostelemaan, ja ehdottomasti ainoastaan siksi että Elisabet tätä raahasi mukanaan isän ostettua tytölle hevosen. Hävittyään vedon (tai jotain vastaavaa t. Viktor, ei todellakaan omasta halusta) nuori nousi kuitenkin Ellun hevosen selkään ja kai sitä sitten jäätiin sille tielle. Sisaren valmentaja opetti Salaa ratsastamaan ja jossakin vaiheessa Viktor varmaan olikin perheen innokkain edes hoitelemaan ja harjailemaan punaista Hummaa. Humma lähti kuitenkin maailmalle, jonnekin päin Eurooppaa (ehkä Saksaan, ehkä lähelle Hampuria - ei sillä että Viktor olisi ottanut selvää), toimimaan kilpahevosena, kun Elisabet muutti kotoa pois ja lähti opiskelemaan Ouluun. Hevosharrastuksesta tuli taukoa koska eihän Viktor yksin minnekään tallille uskaltanut mennä. Eikä viitsinyt. Sattuneista syistä tämä ei kehdannut näyttää naamaansa enää Humman kotitallilla, joten jäätiin vain haaveilemaan hevosista ja niiden kanssa hengailusta.
Eräs syksyn värien ihailukävely perheen koiran, westie-uros Sumpin, kanssa kuitenkin osoittautui Viktorin kohtaloksi. Stall Lejondal oli suoraan siinä, nenän edessä, kun nuori ei ollut katsonut minne oli kulkemassa. Ja, kuten kliseisesti voi jo arvata, siellä nenän edessä oli myös Jali. Jali, jolle muuten niin haukkumaton Sumppi aukoi päätään. Ja siinä se sitten oli. “Kaipa sitä voisi tuota hoitaa siihen saakka kun oman hevosen hankkii”, Viktor tuumasi ja lähti ottamaan selvää, mitä kautta pääsisi jykevännäköisen puoliverisen hoitajaksi. Ei kerrota nuorelle, että Jalin kanssa ratsastus, jos mahdollisuus joskus tulee, ei varmasti tule menemään kuin tanssi, ja että siinä pitää tehdäkin jotain. Ehkä Viktor voisi palautella taitojaan tunnilla joskus...
// moi oon laura ja kakskytkaks ja ehkä sie tiiätkin loput
|
|
|
Post by Malin on Oct 19, 2021 16:43:33 GMT
|
|
Cece
Kissanpentu
Posts: 7
|
Post by Cece on Dec 11, 2021 16:48:28 GMT
Cecilia Anna Charlotte Malmström on 19 vuotta sitten Ruotsissa syntynyt nuori nainen, joka ei osaa sanaakaan ruotsia. Mainittakoon myös, että ainoa joka häntä kutsuu oikealla etunimellään, on hänen isänsä. Kaikille muille hän on Cece. Cecen isä on suomalainen, jonka perässä hän ja hänen äitinsä lähtivät Suomeen pian tytön syntymän jälkeen. Kuitenkin pian muuton jälkeen Cecen äiti menehtyi auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen Cecen isä ei ole puhunut tälle sanaakaan ruotsia. Heti täysi-ikäistyttyään Cece muutti omilleen pieneen yksiöön Kirkkonummen keskustaan, ja siellä hän viihtyy edelleen. Naisen silmäterä on pieni punainen Toyota, jonka hän on saanut isältään saatuaan ajokortin, sekä 3-vuotias corginarttu Peruna joka asustaa hänen kanssaan. Tällä hetkellä Cece ei tapaile ketään. Tyttö on juuri valmistunut lukiosta kiitettävin arvosanoin, ja pitää nyt välivuotta, työskennellen tällä hetkellä lähikaupan kassalla. Luonteeltaan Cece on alkuun hieman ujo, mutta kohtelias. Tyttö on pääasiassa ystävällinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa vaadittaessa, mutta lämpeää hieman hitaasti uusille ihmisille. Cecellä ei myöskään koskaan ole ollut kovin montaa ystävää, vain muutama läheisempi, joiden kanssa hän viettää aikaansa enemmän tai vähemmän. Tyttö viihtyy hyvin myös omissa oloissaan, katsellen sarjoja tai pelaten tietokoneella. Joskus jos Cece ei pidä jostakusta, hänellä on hieman vaikeuksia piilotella tunteitaan, vaikkakin uskoo vakaasti siihen, että kaikkien kanssa on tultava toimeen. Kun Cecen oppii tuntemaan, on tämä kuitenkin kovinkin sosiaalinen ja äärimmäisen lojaali ystävä. Ulkoisesti Cece on perinyt edesmenneen äitinsä tummat piirteet ja siron mutta muodokkaan vartalon. Pituudeltaan Cece on 160-senttiä ja ruumiinrakenteeltaan melko hoikka. Tytöllä on pitkät hieman lainehtivat ja uskomattoman paksut lähes pikimustat hiukset ja syvän tummanruskeat silmät. Cece ei erityisemmin meikkaa, varsinkaan tallille, mutta pitää kuitenkin huolta ulkonäöstään ja on yleensä pukeutunut siististi. Tallilla hiukset on aina ponnarilla tai letillä. Hevosia tyttö on rakastanut ihan polvenkorkuisesta asti. Isä vei hänet talutusratsastukseen heti kun tämä oppi kävelemään. Pienestä asti Cece on käynyt eri ratsastuskouluissa, tunneilla ja hoitamassa hevosia. Tyttö on melko kunnianhimoinen ja rakastaa erityisesti esteratsastusta ja maastoilua. Rauhallisesta luonteestaan huolimatta Cece rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ratsastuskoulutaustan takia tämä ei kuitenkaan ole päässyt etenemään ehkä niin paljoa kuin olisi itse halunnut ja on tasoltaan tällä hetkellä noin HeB/80cm. Nyt Cecellä on kuitenkin ollut muutaman vuoden tauko ratsastuksesta ja tallilla käymisestä lukio-opintojen vuoksi, joten taidot ovat hieman ruosteessa. Nyt elämäntilanne sallisi kuitenkin taas paluun tallille, ja mikäpä sen parempi tapa kuin hypätä syvään päätyyn ja pyytää hoitohevosta täysin itselleen uudelta tallilta. Pitkän harkinnan jälkeen Cece iski silmänsä vahvaluontoiseen Lorettaan, juurikin sen luonteen ja kuvankauniin ulkomuodon takia. Joten, olisiko tässä Loretalle hoitaja?
|
|
|
Post by Malin on Dec 12, 2021 21:14:32 GMT
|
|